Tammikuun 2013 lupaukset

Moikka taas!

Uuden vuoden myötä päätin tehdä muutaman uuden vuoden lupauksen. Erittäin tietoisena siitä, että mulla on todella huono itsekuri, päätin tehdä lupaukset alustavasti vain tammikuulle ja katsoa sitten, miten menee. Tammikuun lupaukset ja kuinka niiden kävikään:

• Tipaton tammikuu. Tämä meinasi karahtaa kiville samantien, kun pääsin kotiin kaverin luota Helsingistä uudenvuodenpäivänä ja porukat olivat kattaneet päivälliselle viinilasilliset. Onneksi vahinkoa ei ehtinyt tapahtua ja lipitin lopulta kiltisti vettä. Tipattomalla mentiin uskollisesti loppuun asti kahta päivää lukuunottamatta. Lopputuloksena se, että huomasin mulla olevan oikeasti ikävä yömyöhään hengailuja, laittautumista, ja tanssimista eikä niitä drinkkejä tai muuta holia. Plus on ollut todella kiva herätä virkeänä ja pirteänä joka aamu.
• Yliopiston liikuntapalveluiden käytön aloittaminen. Hetken kesti saada sisäinen kriiseilijäni kasaan ja suunta kohti salia, mutta kerran se vain kirpaisi ja nyt salille on yhä helpompi mennä. Vuoden ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta olen käynyt salilla joka viikko kerran tai kaksi. Se on alku ja mulle erittäin hyvä alku. Lisäksi oon kerran käynyt zumbassa ja vaikka olenkin ehta tunari, kun askelkuvioista on kyse, niin mulla oli hauskaa ja superhyvä fiilis sen jälkeen.
• Herkkujen ostolakko (sis. karkit, suklaa, sipsi, pizza yms.). Kahta pizzaa, eli pakastettua ja roiskeläppää, lukuunottamatta toiminut tosi hyvin. Mun on huomattavasti helpompi päättää, etten osta herkkuja kuin herkkulakon pitäminen. Tällöin on myös jäänyt mahdollisuus nautiskella herkuista illanistujaisissa ilman pistosta sydämessä etenkin, kun näitä illanistujaisia on ollut vain kahdesti. Proteiinipatukoita maistelin tänä aikana, mutta kahden eri version maistamisen jälkeen ovat jääneet kaupan hyllylle, sillä mun mielestä proteiinipatukassa ei vaan saa olla suklaata. Jotenkin se sotkee mun ajatusmaailmaa.

Eli hyvin ovat lupaukset pysyneet, vaikkakin koulujuttuihin ja siivousaktiivisuuteen liittyviä lupauksia en ole saanut pidettyä yhtä hyvin. Mutta mulle nuo kolmekin on jo paljon ja se, että niiden perusidea on kulkenut mukana kuun loppuun asti ajoittaisista repsahduksista huolimatta, on todella todella hyvä. Nyt sitten seuraavaksi helmikuun tavoitteet kasaan.

Uusi vuosi 2013

Heippa!

Uusi vuosi 2013 on lähtenyt reippaasti käyntiin ja blogi on elellyt nyt tässä muutaman kuukauden itsekseen. Uusia juttuja viime syyskuisesta bloggauksesta on se, että oon yhä enempi kallistunut pelkän hoikkuuden ihannoinnista naisellisen lihaksikkaan kropan fiilistelyyn. Se että, miltä mä itse haluaisin näyttää, on vähän hakusessa vielä, mutta joitakin perusjuttuja oon jo miettinyt:

• Takareidet esiin ja peppu pyöreäksi. Kriteerinä katseenkestävyys.
• Masua pienemmäksi ja jos vatsalihakset saisi hikoiltua pilkistämään rasvan alta, niin jes jes!
• Tykkään kauniista selästä, joten rasvan sulattelu lihasten päältä ja tosiaan niiden lihasten treenaaminen. En kuitenkaan halua mitenkään miehekästä selkää, mutta haluan kuitenkin löysät pois ja sitten ei mitään törröttäviä luita vaan lihaksia niiden sijaan lihaksia.
• Käsistä en tahdo mitään övereitä, lähinnä tavoitteena on voiman lisääminen. Tavoitteena olisi vetää vielä joku päivä yksi leuka. Muutenkin mun motiivi harjoittaa käsiä ei liity kauheasti ulkonäköön vaan ennemminkin siihen, ettei aina tartteis pyytä apua saadakseen pastakastikepurkin kantta auki tai jotain muuta yhtä simppeliä.

Eli sellasta. Kirjoittelen varmaankin valmiiksi pari kirjoitusta, jottei tämä jäisi taas tällaiseksi yksittäiseksi kirjoitukseksi, heh.

Uusi startti -> hyvä startti

Jes! Tulin juuri lenkiltä. Jos itseensä voi olla ylpeä, niin todellakin nyt. Olin neljä tuntia tänään kaupungilla luennon jälkeen, ja jalkoja totta kai kuumotteli kotiin tullessa. Kamppailin itseni kanssa kahdeksaan asti illalla, että lähdenkö vai jäänkö sohvalle makaamaan. Ratkaiseva ajatus oli se, että huomenna kuitenkin sättisin itseäni väliin jääneen lenkin takia ja olisin pettynyt itseeni. Joten lenkkikamat niskaan ja menoksi - keskelle rankkasadetta...

Mutta nyt on loistava olo! Keho tuntuu huokaavan ja kiittävän päivän hyvästä työstä odotellen palkkioksi iltapalaa, joka koostuu maitorahkasta, raejuustosta ja vadelmista (kiitos äiti vadelmista!).

 

 

Olen nyt lenkillä toteuttanut MeNaiset Sport -lehdestä löytynyttä juoksuohjelmaa, jonka avulla neljässä viikossa pitäisi onnistua viiden kilometrin hölköttely/juokseminen. Olen helposti kyllästyvää ja nopeasti tuloksia haluavaa sorttia, joten tuo neljän viikon ohjelma sopii paremmin kuin tosi hyvin! Onneksi on tullut kesällä vähän lenkkeiltyä, joten aloittaminen oli huomattavasti helpompaa kuin oletin. :)

 

Mutta nyt rahka-raejuusto-vadelmasetin ja vihreän teen (Forsmanin Indian chai, olen siihen todella ihastunut!) kimppuun. Hyvin mielin ja ylpeänä itsestäni toivottelen illanjatkoja!

Uusi startti

Iltaa! Olen tässä viimeisimmän puolen vuoden aikana kamppaillut painoni kanssa ja sainkin kesän aikana lihasmassaani kasvatettua. Syksyn tullen sisäinen vilukissani mieltyi kuitenkin kodin lämpöön ja lenkkeily on jäänyt. Lihonnut en ole kiloina, mutta tuntuu, että kesällä saadut lihakset ovat muuttuneet läskiksi ja siten pöhnäinen ja plösö olotila kasvanut.

Törmäsin eilen blogiin. Ensin päädyin iltalehden sivulle, ja sitä kautta artikkelissa olleen Heidin blogiin. Ja järkytyin, kuinka kovin blogin teksti iski muhun. Heidi sai kaiken kuulostamaan samalla helpolta ja samalla lujaa tahtoa vaativalta. Blogin kirjoitukset herättivät mussa ajatuksia ja tunteita, molempia. Ajatuksia siitä, miten laihduttamista ja kropan muokkaamista tehdään vain itsensä takia ja hyvän olon vuoksi. Ja että ruoka on kehon polttoainetta, ei tunnemässyä tai muuta. Musta vain tuli tuon blogin fani niin järkyttävän nopeasti, ettei rajaa, ja tahtoisin päättää, että musta tulee samanlainen. Mutta enkö mä vaan uskalla? Miksi mä jarruttelen? Haluaisin nähdä itseni terveellisiä elämäntapoja noudattavana ja siten terveenä ihmisenä. Sellaisena, joka haukkaa välipalaksi omenan ja taputtelee sen syötyään pyykkilautavatsaansa. Sellainen tahtoisin olla, ja haluaisin päättää, että sellaiseksi tulen, mutta tuntuu, että olen luvannut sen itselleni niin monta kertaa aikaisemminkin, etten voi luottaa enää omaan sanaani.

Mutta ehkä mä yritän, mun elämä ja mun kroppa. Ja mä tahdon elää terveänä, iloisena ja aktiivisena.

Tästä lähtee mun elämänmuutos, eikä se saa mennä syteen tai saveen!

Tästä lähtien mun tärkein ohjenuora on, että "ruoka on kehon polttoaine". Se tiivistää mun päässä kaikki ajatukset ruoasta ja sen terveellisyydestä.

Nyt ei näytä hyvältä.

Siis samantien, kun ajattelen, että pitäisi vähentää herkkujen syöntiä, niin iskee hirveä himo kaikkeen roskaruokaan, mättöön ja nannaan. Lupaukset itselle siitä, että kohta aloitan herkkulakon, liikunnan, terveellisemmät syömistottumukset tai aktiivisemman elämäntavan, eivät oikein pysy ja maaliskuun loppu häämöttää. Periaatteessa olen syönyt ihan hyvin, mutta sunnuntain purtavien joukossa oli yksi iso muffini ja illalla leffaa katsoessa taisi mennä noin kourallinen herkkuja. Keskiviikkona söin juustoaterian ja tänään sitten leivoin vadelmamuffineita, joista muutama meni vilahtaen naamariin. Nyt olen kaiken lisäksi hieman kipeä, joten se on hyvä veruke olla laittamatta nenäänsä ovesta ulos.

Olen yrittänyt myös pitää sekä ruoka- että liikuntapäiväkirjaa, mutten meinaa koskaan muistaa merkitä muutaman päivän jälkeen tietoja ylös. Mutta periaatteessa eihän se ylöskirjaaminen mitään auta, sillä ideaalihan olisi, ettei mokomaa ruokapäiväkirjaa tarvitsisi edes pitää, jos herkkujen vastustaminen kumpuisi valmiiksi jo sisältä eikä edes söisi mitään ylimääräistä. Tai no, pointti kuitenkin.

Noh, ehkä voisi yrittää tehdä viikon mittaisen loppurutistuksen ja katsoa, kuinka käy! Ja suurin tavoite kaikista olisi se, että oppisi pidättäytymään herkuista muiden ihmisten seurassa. Jos kaveri ottaa muffinin, minun ei tarvitse.

What's in your fingers today is on your hips tomorrow

Alamäkeä

Hei!

Nyt on totaalisesti jäänyt nuo painontavoitteluajatukset taka-alalle. Omassa yksityiselämässä on tullut alamäkeä ja lisäksi vielä muutama kouluprojekti on kesken, joten tuntuu, että omat henkiset resurssit ovat sen verran koetuksella, että fyysinen suorituskykykin on pohjamudissa. Ajattelin tämän maanantain pitää lähes koulutyöttömänä päivänä ja vain olla. Huomenna lähtee varmaankin loppukiri painonpudotuksen puolesta.

Lisäksi meillä on opiskelijabileet ensi viikon keskiviikkona, joissa teemana on Twilight. Olen päättänyt lotrata itseruskettavalla ja tummalla hiusvärillä saadakseni aikaan muodonmuutoksen ihmissudeksi. Kuitenkin Twiilightin ihmissudet ovat myös lihaksikkaita ja timmejä, joten ajattelin myös seuraavan viikon ajan pumpata hauiksia, tehdä vatsalihaksia ja vältellä hiilareita, vaikka tuskin mitään viikossa ehtii tapahtua.

Mutta joo, olen myös pohtinut kaikenlaisia ruokajuttuja tämän painonpudotuksen takia. Ensinnäkin juuri sen tajuaminen, että "ruoan valmistus" alkaa jo periaatteessa kaupassa, joten pitäisi osata siellä jo karsia huonoja ruokavaihtoehtoja ja valita parempia. Lisäksi olen huomannut, että käyn usein kotimatkalla kaupassa ja yleensä silloin on sudennälkä ja haluaa vain mahdollisimman nopeasti ruokaa nenän eteen. Silloin sorrun todella usein pakastepizzaan (en edes voi kuvailla, paljonko olen syönyt pizzaa viimeisen kahden viikon aikana), koska kotiin tullessa ei tarvitse muuta kuin laittaa uuni lämpeämään ja tiskiä ei tule nimeksikään. Tälle huonolle ratkaisulle pitäisi siis keksiä korvaaja. Pahimpaan nälkään olen ajatellut raejuustoa, jonka voimalla ehkä jaksaisi väkertää kunnon ruokaa.

Ja vielä lopuksi, että olen pohdiskellut dukan-dieetin aloittamista, mutta siitä myöhemmin.

...

Nyt ei mene kyllä kovin lujaa! Hiilarimömmöä on tullut vedettyä ihan liikaa, vaikka olenkin yleisesti ottaen syönyt melko vähän. Mutta edelleenkin, mieluummin paljon terveellistä sapuskaa kuin vähän epäterveellistä. Liikuntaakaan ei ole tullut harrastettua, mutta onneksi sentään hyötyliikuntaa! En vain osaa lähteä aamusta lenkille, tai oikeastaan en osaa lähteä lenkille ennen luentojen alkamista. Nytkin ne alkavat vasta kahdelta, loppuvat neljältä, tunnin hypäri ja sitten pitäisi jo käydä luentomateriaalia läpi.

Ruoat tässä parin päivän sisällä ovat koostuneet pizzasta ja kebabrullasta, voi luoja oikeasti! Nyt pitäisi vähentää, ihan todella oikeasti! Eilen illalla leffan katselun lomassa tilattiin pizzeriasta sapuskaa, itse valitsin kebabrullan, josta söin puolet illalla ja loput tänä aamuna. Siksi ajattelin kokeilla tehdä supersmoothien ennen luentoa: turkkilaista jogurttia, mustikoita, ananasta, yksi kananmuna, maitoa ja vähän kuitupitoista jauhetta. Toivottavasti tuo kananmuna ei maistu läpi!