Uusi startti -> hyvä startti

Jes! Tulin juuri lenkiltä. Jos itseensä voi olla ylpeä, niin todellakin nyt. Olin neljä tuntia tänään kaupungilla luennon jälkeen, ja jalkoja totta kai kuumotteli kotiin tullessa. Kamppailin itseni kanssa kahdeksaan asti illalla, että lähdenkö vai jäänkö sohvalle makaamaan. Ratkaiseva ajatus oli se, että huomenna kuitenkin sättisin itseäni väliin jääneen lenkin takia ja olisin pettynyt itseeni. Joten lenkkikamat niskaan ja menoksi - keskelle rankkasadetta...

Mutta nyt on loistava olo! Keho tuntuu huokaavan ja kiittävän päivän hyvästä työstä odotellen palkkioksi iltapalaa, joka koostuu maitorahkasta, raejuustosta ja vadelmista (kiitos äiti vadelmista!).

 

 

Olen nyt lenkillä toteuttanut MeNaiset Sport -lehdestä löytynyttä juoksuohjelmaa, jonka avulla neljässä viikossa pitäisi onnistua viiden kilometrin hölköttely/juokseminen. Olen helposti kyllästyvää ja nopeasti tuloksia haluavaa sorttia, joten tuo neljän viikon ohjelma sopii paremmin kuin tosi hyvin! Onneksi on tullut kesällä vähän lenkkeiltyä, joten aloittaminen oli huomattavasti helpompaa kuin oletin. :)

 

Mutta nyt rahka-raejuusto-vadelmasetin ja vihreän teen (Forsmanin Indian chai, olen siihen todella ihastunut!) kimppuun. Hyvin mielin ja ylpeänä itsestäni toivottelen illanjatkoja!

Uusi startti

Iltaa! Olen tässä viimeisimmän puolen vuoden aikana kamppaillut painoni kanssa ja sainkin kesän aikana lihasmassaani kasvatettua. Syksyn tullen sisäinen vilukissani mieltyi kuitenkin kodin lämpöön ja lenkkeily on jäänyt. Lihonnut en ole kiloina, mutta tuntuu, että kesällä saadut lihakset ovat muuttuneet läskiksi ja siten pöhnäinen ja plösö olotila kasvanut.

Törmäsin eilen blogiin. Ensin päädyin iltalehden sivulle, ja sitä kautta artikkelissa olleen Heidin blogiin. Ja järkytyin, kuinka kovin blogin teksti iski muhun. Heidi sai kaiken kuulostamaan samalla helpolta ja samalla lujaa tahtoa vaativalta. Blogin kirjoitukset herättivät mussa ajatuksia ja tunteita, molempia. Ajatuksia siitä, miten laihduttamista ja kropan muokkaamista tehdään vain itsensä takia ja hyvän olon vuoksi. Ja että ruoka on kehon polttoainetta, ei tunnemässyä tai muuta. Musta vain tuli tuon blogin fani niin järkyttävän nopeasti, ettei rajaa, ja tahtoisin päättää, että musta tulee samanlainen. Mutta enkö mä vaan uskalla? Miksi mä jarruttelen? Haluaisin nähdä itseni terveellisiä elämäntapoja noudattavana ja siten terveenä ihmisenä. Sellaisena, joka haukkaa välipalaksi omenan ja taputtelee sen syötyään pyykkilautavatsaansa. Sellainen tahtoisin olla, ja haluaisin päättää, että sellaiseksi tulen, mutta tuntuu, että olen luvannut sen itselleni niin monta kertaa aikaisemminkin, etten voi luottaa enää omaan sanaani.

Mutta ehkä mä yritän, mun elämä ja mun kroppa. Ja mä tahdon elää terveänä, iloisena ja aktiivisena.

Tästä lähtee mun elämänmuutos, eikä se saa mennä syteen tai saveen!

Tästä lähtien mun tärkein ohjenuora on, että "ruoka on kehon polttoaine". Se tiivistää mun päässä kaikki ajatukset ruoasta ja sen terveellisyydestä.

Nyt ei näytä hyvältä.

Siis samantien, kun ajattelen, että pitäisi vähentää herkkujen syöntiä, niin iskee hirveä himo kaikkeen roskaruokaan, mättöön ja nannaan. Lupaukset itselle siitä, että kohta aloitan herkkulakon, liikunnan, terveellisemmät syömistottumukset tai aktiivisemman elämäntavan, eivät oikein pysy ja maaliskuun loppu häämöttää. Periaatteessa olen syönyt ihan hyvin, mutta sunnuntain purtavien joukossa oli yksi iso muffini ja illalla leffaa katsoessa taisi mennä noin kourallinen herkkuja. Keskiviikkona söin juustoaterian ja tänään sitten leivoin vadelmamuffineita, joista muutama meni vilahtaen naamariin. Nyt olen kaiken lisäksi hieman kipeä, joten se on hyvä veruke olla laittamatta nenäänsä ovesta ulos.

Olen yrittänyt myös pitää sekä ruoka- että liikuntapäiväkirjaa, mutten meinaa koskaan muistaa merkitä muutaman päivän jälkeen tietoja ylös. Mutta periaatteessa eihän se ylöskirjaaminen mitään auta, sillä ideaalihan olisi, ettei mokomaa ruokapäiväkirjaa tarvitsisi edes pitää, jos herkkujen vastustaminen kumpuisi valmiiksi jo sisältä eikä edes söisi mitään ylimääräistä. Tai no, pointti kuitenkin.

Noh, ehkä voisi yrittää tehdä viikon mittaisen loppurutistuksen ja katsoa, kuinka käy! Ja suurin tavoite kaikista olisi se, että oppisi pidättäytymään herkuista muiden ihmisten seurassa. Jos kaveri ottaa muffinin, minun ei tarvitse.

What's in your fingers today is on your hips tomorrow

Alamäkeä

Hei!

Nyt on totaalisesti jäänyt nuo painontavoitteluajatukset taka-alalle. Omassa yksityiselämässä on tullut alamäkeä ja lisäksi vielä muutama kouluprojekti on kesken, joten tuntuu, että omat henkiset resurssit ovat sen verran koetuksella, että fyysinen suorituskykykin on pohjamudissa. Ajattelin tämän maanantain pitää lähes koulutyöttömänä päivänä ja vain olla. Huomenna lähtee varmaankin loppukiri painonpudotuksen puolesta.

Lisäksi meillä on opiskelijabileet ensi viikon keskiviikkona, joissa teemana on Twilight. Olen päättänyt lotrata itseruskettavalla ja tummalla hiusvärillä saadakseni aikaan muodonmuutoksen ihmissudeksi. Kuitenkin Twiilightin ihmissudet ovat myös lihaksikkaita ja timmejä, joten ajattelin myös seuraavan viikon ajan pumpata hauiksia, tehdä vatsalihaksia ja vältellä hiilareita, vaikka tuskin mitään viikossa ehtii tapahtua.

Mutta joo, olen myös pohtinut kaikenlaisia ruokajuttuja tämän painonpudotuksen takia. Ensinnäkin juuri sen tajuaminen, että "ruoan valmistus" alkaa jo periaatteessa kaupassa, joten pitäisi osata siellä jo karsia huonoja ruokavaihtoehtoja ja valita parempia. Lisäksi olen huomannut, että käyn usein kotimatkalla kaupassa ja yleensä silloin on sudennälkä ja haluaa vain mahdollisimman nopeasti ruokaa nenän eteen. Silloin sorrun todella usein pakastepizzaan (en edes voi kuvailla, paljonko olen syönyt pizzaa viimeisen kahden viikon aikana), koska kotiin tullessa ei tarvitse muuta kuin laittaa uuni lämpeämään ja tiskiä ei tule nimeksikään. Tälle huonolle ratkaisulle pitäisi siis keksiä korvaaja. Pahimpaan nälkään olen ajatellut raejuustoa, jonka voimalla ehkä jaksaisi väkertää kunnon ruokaa.

Ja vielä lopuksi, että olen pohdiskellut dukan-dieetin aloittamista, mutta siitä myöhemmin.

...

Nyt ei mene kyllä kovin lujaa! Hiilarimömmöä on tullut vedettyä ihan liikaa, vaikka olenkin yleisesti ottaen syönyt melko vähän. Mutta edelleenkin, mieluummin paljon terveellistä sapuskaa kuin vähän epäterveellistä. Liikuntaakaan ei ole tullut harrastettua, mutta onneksi sentään hyötyliikuntaa! En vain osaa lähteä aamusta lenkille, tai oikeastaan en osaa lähteä lenkille ennen luentojen alkamista. Nytkin ne alkavat vasta kahdelta, loppuvat neljältä, tunnin hypäri ja sitten pitäisi jo käydä luentomateriaalia läpi.

Ruoat tässä parin päivän sisällä ovat koostuneet pizzasta ja kebabrullasta, voi luoja oikeasti! Nyt pitäisi vähentää, ihan todella oikeasti! Eilen illalla leffan katselun lomassa tilattiin pizzeriasta sapuskaa, itse valitsin kebabrullan, josta söin puolet illalla ja loput tänä aamuna. Siksi ajattelin kokeilla tehdä supersmoothien ennen luentoa: turkkilaista jogurttia, mustikoita, ananasta, yksi kananmuna, maitoa ja vähän kuitupitoista jauhetta. Toivottavasti tuo kananmuna ei maistu läpi!

...

Eilinen menikin sitten nopsasti. Kävin todella minimaalisella kävelylenkillä ihanan sään houkuttelemana, mutta liukkaan kelin kotiin ajamana. Ei oikein päässyt reippailun makuun, kun piti koko ajan jännittää, milloin kaatuu. Ruokien osalta taas eilinen meni juuri siten, miten ei pitäisi, eli söin vähän ja epäterveellisesti.

Mutta kyllä tämä vielä tästä!

PS. Luin juuri vähän kananmunista ja jotkut vetävät niitä raakana. Ajattelin, että kipaisen hakemassa mehukeittoa kaupasta illalla ja kokeilen sekoittaa siihen yhden tai kaksi raakaa munaa.

Maaliskuun välitavoitteet

Koska puoli vuotta tuntuu kovin pitkältä ajalta, niin uskon homman toimivan parhaiten niin, että järkkään itselleni kuukauden välein välitavoitteita.

Kuukausi 1, maaliskuu:
* Maaliskuun 31. päivä painoa 60-61 kiloa.
* Alkoholin vähentäminen, toisin sanoen ei humalahakuista juomista. Alkoholin korvaaminen esimerkiksi limulla tai energiajuomalla, jotta ei tarvitse olla "tyhjin käsin".
* Liikunnan lisääminen tenttiviikon (5.-11.3.) jälkeen yliopiston ryhmäliikunnoilla.
* Noin tunnin mittaisten kävelylenkkien tekeminen 3 kertaa viikossa. Lenkkien jälkeen venyttely.
* Ruokailun suhteen motot "olet mitä syöt" ja "kohtuus kaikessa". Ähkyn välttäminen. Lähinnä turhien hiilareiden ja herkkujen karsiminen.

Maaliskuulta toivon siis enemmän aktiivisuutta ja puhtia touhuta kaikenlaista ja uskallusta osallistua ryhmäliikuntoihin. Lisään myös epäviralliseksi tavoitteeksi unensaannin turvaaminen menemällä nukkumaan ihan viimeistään ennen yhtä ja siitä vähitellen siirtymistä aikaisempaan nukkumaanmenoon.

Koska paras palkinto omasta mielestäni on tuo painon putoaminen, peilikuvan paraneminen ja itsetunnon kasvaminen, niin en aio palkita itseäni millään mättöaterialla. Opiskelijana taas ei ole oikein varaa mihinkään hullun korskeisiin lahjoihin, joten potentiaalisin olisi ehkä uusi bilemekko... Tätä täytyy pohtia!

Be Active, Look Attractive

Hei!

Olen parikymppinen opiskelija Länsi-Suomesta. En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen ja yläasteiässä painoni nousi suhteellisen paljon ja otimme perheeni kanssa yhteiseksi tavoitteeksi pudottaa painoa. Yhteinen projekti onnistui ja olen pysytellyt mukavasti samoissa lukemissa pituuskasvustakin huolimatta. Edelleenkään en ole kovin liikunnallinen ja oikeastaan ainut liikuntamuoto, joka on pysynyt teini-iän laihdutusajoilta on reippaat kävelylenkit. 17-vuotiaana kävin lenkkeilyn lisäksi myös salilla ja osallistuin myös lukion toisena vuotena pidettäviin wanhojen tanssi -harjoituksiin, jolloin painoni laski alemmas kuin aikaisemmin. Silloin painoin 56 kiloa ja olin 173 senttiä pitkä.

Nyt muutama vuosi myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että haluan pudottaa painoani ja erityisesti kiinteytyä. Nyt maaliskuun alussa painoin 62 kiloa. Kolmen kaverini kanssa olemme lyöneet vedon painonpudotuksesta. Minun kohdallani se tarkoittaa seuraavaa:
* Pudotan painoani 62 kilosta 55-56 kiloon.
* Aikaa puoli vuotta, mikä meinaa reilua kiloa kuukautta kohti. Deadline määriteltiin siten, että "ennen kuin uudet fuksit saapuvat", mikä meinaa omalla kohdallani 1. päivä syyskuuta.
* Tavoiteltu lopputulos ei ole olla riuku, vaan ennemminkin kiinteä, edelleenkin naisellinen ja hankkia terveelliset elämäntavat.
* Koska olen huono pitämään herkkulakkoja tms. en aio sellaisia pitää, sillä niillä on minun kohdallani melkein aina negatiivinen vaikutus. Haluan herkuttomuuteen tottumisen kumpuavan sisältä.
* Aloitan yliopiston ryhmäliikuntoihin osallistumisen ja lisään kävelylenkkejä. Jäiden lähdettyä juokseminenkin astuu kuvioihin.

Koska kyseessä on siis vedonlyönti kavereiden kesken, emme ottaneet rahapotteja osaksi kisaa. Emme myöskään kilpaile toisiamme vastaan esimerkiksi siitä, kuka on nopein painonpudottaja. Meillä on kuitenkin omat palkintomme ja rangaistuksemme riippuen siitä, mitä vaaka näyttää syyskuun alussa. Ajattelimme olla painotavoitteista huolimatta joustavia lopputuloksen suhteen esimerkiksi, jos on selvää, että painoa on tullut lihasten muodossa läskin tilalle. Rangaistuksia, palkintoja ja tavoitteita voidaan muuttaa, jos enemmistö antaa suostumuksensa siihen.

Tällä hetkellä minulla itselläni ei ole vielä rajattu kunnollisia palkintoja tai rangaistuksia, mutta tässä ehdotelmat:
* Palkinto: yhteiset kemut vedonlyöjätovereiden/suuremman porukan kanssa TAI Louboutinit.
* Rangaistus: karaoken laulaminen selvinpäin baarissa tai laivalla (TAI "treffit" epämieluisan mieshenkilön kanssa, tätä mahdollista rangaistusta en enempää selittele).

Blogin ajattelin aloittaa siksi, että homma pysyy varmaankin paremmin hanskassa näin ja pystyn itse seuraamaan kehitystä.